stuff

l

2010/07/08

Juhannus, eli Ensimmäinen Merkintä Ever

Heipähei,

korkataksemme uudenkarhean blogimme tyylillä, ajattelimme kertoa hieman juhannuksesta.
Kyllä, se meni noin kuukausi sitten. Tässä blogissa ajalla ja paikalla ei ole suuremminkaan väliä, parasta tottua siihen. Itse asiassa suosittelemme, että lukiessasi sinulla on vähintäänkin mietoja alkoholituotteita käden ulottuvilla. Se ehkä.. auttaa? Itse aiomme harrastaa tätä jaloa taitoa - vodka! Tequila!

Juhannus, jotta voisimme kätevästi esitellä jokaiselle tarinalle tärkeät komponentit:
- päähenkilöt
- miljöö
- kissat

Meitä on kaksi, sillä yksittäin olisimme jo kuolleet keittiöpaloihin tai tylsyyteen. Kissojakin on kaksi, mutta emme ole jakaneet niitä päikseen, tai ainakin haluaisin kuvitella niin.

Meidät näet yläpalkista. Se homonnäköinen siinä vasemmalla on Kai, se haudastanostetun zombin oloinen tyttö minä eli Nina. Meidät näet myös tässä:


.. mutta ota toki huomioon, että tuossa vaiheessa takana oli aika reilumman kerran alkoholia, ja kuvaajana K, joka oli todennäköisesti juuri sanonut jotakin naisarvoani loukkaavaa joka sai Kain virnuilemaan :3-ilmeellä ja minut olemaan epänaisellinen kukkamekostani huolimatta.



Tosiaan, K. Mystinen etukirjain, joka liittyy seuraamme aina tietyin väliajoin, ja jonka luona Vuosaaren ghetossa vierailen vielä useammin. Lempi-etäsuhteeni. Tykkää hepoista, Narutosta, makkarakoirista ja kielistä, jotka kuulostavat siltä että puhujalla on kuuma peruna suussa. Me tykätään siitä silti, minä erityisesti. K ei näytä pitävän ruoastani, mutta toisaalta tuo mökötys on suunnilleen sen onnellisuusilme, joten who knows.



Juhannusruokana oli siis couscous-salaatti. Etsin ohjeen aivan erityisesti tätä juhlaa varten googlaamalla sanat "helppo ruoka juhannus". Minulla on tapana tehdä mahdollisimman monivaiheisia, absurdeja ja kummallisia ruokia vaikka olen hyvin huono keittiössä, joten on lähes käsittämätöntä, että suostuin tekemään jotain näin.. helppoa ruokaa, juhannuksena.



Jälkiruokana limejuustokakkua pikkusiskoni ohjeella. Osaan ilmeisesti tehdä kakun, mutta en koristella sitä, ainakin päätellen K:n sotkemisesta. Tästä kuvasta voitte myös tulkita aika pätevästi välisemme ihmissuhteen vuorovaikutuksen, tilan ja statuksen: vanha aviopari. Joskaan emme ole naimisissa (Luoja paratkoon?)

Limejuustokakku on muuten erittäin hyvää, niin kuin ehkä kaikki juustokakut nyt maailmassa. Sopii kesäpäiviin, sillä tuntuu paljon kevyemmältä ja raikkaammalta kuin oikeasti on. Mansikat sopivat päälle e-rityisen hyvin - melkein unohtaa kuinka epäterveellisesti syö.







Kai & K ovat maailman huonoin combo leikkaamaan kakkua. Mua lähes itkettää tuo palasen molestointi. :(



Kissa 1: Uinu Helmi Peinsisko Sunnuntai, 3v. Koko nimeä ei käytetä, paitsi jos se tekee jotain erittäin typerää. Uinu on mun lempilapsi, jolla on suora yhteys sieluuni, etc. etc.
Sen aivot ovat suuremmat kuin keskivertosuomalaisella ja sydän puhdasta kultaa. Kerran jätin avaimet sisälle yksin kotona ollessani, ja Uinu avasi minulle oven. Se osaa myös kirjoittaa tietokoneella sanan OLLI, ja dippailee leluhiiriään vessanpönttöön. En tiedä, onko tuo viimeisin asia osoitus jostain suuresta neroudesta, veikkaan että on ja emme vain voi ymmärtää.



Nuu pitää myös laatikoista, tietenkin. Yritin saada sen muuttumaan Converseiksi, mutta ei se osannut.





Teinikännit Myllyjärven rannassa, oh yeah! Tässä vaiheessa sää oli, emmätiedä, upea, eli satoi vettä.
K häpeää, kuten yleensä minun seurassani. Se ei edes viitsi peitellä sitä enää, mutta olen ihastuttava sielu, enkä suostu loukkaantumaan.



Teinikännit = lasten kuplajuomaa, joka meillä on jostakin jumalien hylkäämästä syystä ollut jääkaapissamme noin vuoden. Se oli ihan hiton pahaa, esanssista ja etäisesti joskus kenties jo valmiiksi kuohunutta mansikkalitkua. Yritin kiltisti juoda pullon tyhjäksi (sillä taisimme saada sen lahjaksi?), mutta voi olla että sitä jäi yli. Voi olla.

Kuvassa myös GAYPOD eli pinkki ipodini, jonka ostin Huuto.netistä eräältä mieheltä, joka oli tunnollisesti tyhjentänyt koko soittimen - ja jätti silti sille näkyviin nimen GAYPOD (capseilla). Paras pieni homosoitin ikinä.
Ja: Pikkukaveri, eli hieno minikaiuttimemme. Menemme Kain kanssa yleensä Kirkkopuistoon tai muualle näyttäytymään ja popitamme iha-vitu-lujaa nykypäivän teinisensaatiohittejä, kuten romanialaista kansanmusiikkia.



/>

Tuli kylmä, aika nopeasti joten



palasimme sisälle valmistautumaan iltaa varten. Kyllä, lähdimme kaupungille yöllä. Voi meitä. Kharmaan, kaiken lisäksi, mutta siitä pikkuteiniläävästä on pikkuhiljaa tulossa loistava korvike Tampereen Semaforille, joka oli Tampere-aikojemme lempiläävä. Siellä vedettiin monet fisut, kuulkaa. Niin monet, ettei fisuja juoda enää.

Jos on tarkkana kameran kanssa viikonloppuiltoina, voi saada tallennettua ei-niin-harvinaisen näyn: Nina + herätysliike-tanssimove. Minulla ei tietenkään koskaan ole mitään muistikuvaa, että olisin tehnyt mitään tällaista.



Akcent - Kylie? En mä tiedä. Näitä kuvia on joku 20000000 ja jokainen niistä menee epämääräisemmäksi.

Kai & K ovat muuten aivan käsittämätön parivaljakko yhteensattuessaan. Niillä on samanlaiset housut, kengät, paidat, huumorintaju ja sairaalloinen kiinnostus korealaiseen musiikkiin. Ilmeisesti ihmismakuni on jotenkin todella eksklusiivinen. Että turha yrittää mun lähipiiriin, jos sulla ei ole mustia (feikki-)converseja ja et satu pitämään OUTSIDERista (?)





Morning-after. Rakastan sunnuntaiaamuja, vaikka sitten pienessä tai suuremmassa krapulassa, ja lupiineja, ja hyvää ruokaa, ja hyvää seuraa joka tällä kertaa oli K, sillä Kailla on erittäin hieno tapa nukkua vähintäänkin puoleen päivään asti.
Kuvaan pyrkii myös se pienempi, kittana kissa, joka on nimetty rakastavasti Rutto-Kaneliksi, kohta 2v. Kutsumme sitä yleisimmin Kannuksi, tai Napuksi, tai retardivammapääksi, sillä on aivan yksi ja sama millä nimellä sitä kutsuu: ei se ymmärrä. Sen sydän on aivojen kokoinen ja päinvastoin. Maailman idioottimaisin kissa, joka rakastaa enemmän kuin minkään tuonkokoisen pitäisi. Se pissaa nurkkiin, syö lahjanarut ja johdot ja on maksanut meille enemmän kuin mikään asia ikinä kaikkien aiheuttamiensa tuhojen takia, mutta me rakastetaan sitä silti. Kaikki muut inhoaa koko eläintä, mikä on aika surullista.



Tähän on hyvä jättää, koska muut kuvat tuskin ovat julkaisemiskelpoisia. Au revoir & näkemisiin. En todellakaan tiedä, onko tämä ensimmäinen kirjoitus mitenkään blogin tulevaa tasoa tai tasottomuutta vastaava, mutta pysykää nyt silti kanavalla, me lähdetään Suomenlinnaan ja DTM:ään.

Kommentoikaa ihmeessä, sillä rakastamme jo lähtökohtaisesti kaikkia sanankaan lukeneita, sieluparat. Miksi kissa on nimeltään Rutto-Kaneli? Oliko punaisessa pullossa todellakin vain sokeriesanssia? Mihin herätysliikkeeseen Nina kuuluu? Eikö toimittajaksi opiskelevalla pitäisi olla edes jonkinlainen käsitys kieliopista, pilkkusäännöistä ja koherenssista? Miksi Uinu kirjoittaa OLLI ja missä, missä oli tequilaa?

Ensi kertaan jne,

Nina