Okei. Syksy on alkanut. Myönnän tämän mielelläni nyt, kun elokuu taittuu syyskuuksi kalenterinkin mukaan, ja KOASin foorumit täyttyvät ulinalla aiheesta ”mixei mun kämpäs oo 26 lämmintä aina en varmasti laita villa paitaa”.
Olen niitä ihmisiä, jotka mieluiten ottavat asiat ajallaan. Joululahjat ostetaan joulukuussa. Kesä alkaa joskus toukokuun puolivälissä. Juhannuksena ei aloiteta päivittelyä siitä, että nythän se kesän selkä taittuu (vihaan teitä, jotka teette niin, vihaan. Jos oma elämänne on niin kurjaa, että kesä loppuu juhannuksena, pitäkää se omana tietonanne ja eläkää syksyn tuulissa elokuun loppuun asti jolloin on jo varmaan joulu, ja kohtahan se on uusi vuosi ja kohtahan sitä kuollaan kaikki SIITÄ VAAN SANON MINÄ).
Syksyn (tai minkään erityisen ajan) alkaminen ei kuitenkaan tapahdu mitenkään itsestään selvästi ja sanajohdannaisesti syyskuun alussa, vaan siihen tarvitaan useita pieniä todistelmia.
Kuten:
ENSIMMÄINEN MERKKI: SYKSYTELEVISIO
Tämä on vähän kaksiteräinen miekka. Tai oikeastaan kaksiteräinen tuho (?). Ensin syksyn uudet, hienot ohjelmat alkavat: oi, So You Think You Can Dance! Joka on sitten hienosti suomalaisittain typistetty muotoon TANSE mikä todennäköisesti kertoo ohjelman laadusta verrattuna alkuperäiseen, mutta, mutta, emme tuomitse ennen kuin näemme. Bones alkaa taas! Dr. Philissä alkaa tulla muutakin kuin uusintoja! Big Brother! Jota emme siis tietenkään seuraa joka päivä, sillä olemme intellektuelleja ja jos seuraamme, niin vain siksi, että se on mielenkiintoinen sosiologinen koe, ja lisäksi viestinnän ammattilaisena on hyvä seurata myös väheksyttyjä viihdemedian muotoja, jne, jne.
Young Americans: Totally not gay. Kuva: Mia Catalfamo Se ei kuitenkaan riitä meille. Mitä pimeämpiä illat ovat, mitä enemmän televisiosta tulee seurattavaa ohjelmaa, sitä enemmän koemme tarvetta katsoa televisiota aina ikuisesti ja jatkuvasti. Ostamme dvd-tuotantokausia. Jopa lataamme tuotantokausia jos ne eivät ole tarpeeksi ajoissa kaupoissa. Juuri äsken katsoimme Kain joskus lapsena VHS:lle nauhoittamaa Young Americansia, joka muuten on ehkä .. homoeroottisin sarja ikinä, ja minä olen, jumalan tähden, nähnyt homoeroottisia sarjoja. Pakko olla se sisäoppilaitosidylli. Siis mutta, tarkoitin sanoa: mikään ei riitä. Katsomme mitä tahansa. Se on kauheaa, ja se on täysin syksyn syytä.
TOINEN MERKKI: KOULU
Ensinnäkin, se alkaa. Itsehän en saisi puhua koulusta, sillä YLIOPISTO EI OLE KOULU, mutta voi hitsi kun en jaksa välittää. Oma paluuni opintielle tapahtuu vasta syyskuun puolivälissä noin about, mutta kaupunki on täyttynyt pienistä, uusista opiskelijoista jotka kulkevat ympäriinsä kartan kanssa ja ovat vain lähtökohtaisen pieniä, söpöjä ja häkeltyneitä.
Pieni, söpö, häkeltynyt.Tänä vuonna pääsen seuraamaan tätä kaikkea sopivan läheltä: Pikkusisko pääsi opiskelemaan ammattikorkeakouluun, ja muutti Jyväskylän keskustaan muutama viikko sitten, ja on edelleen ilman huonekaluja ja elää näin ollen kuin parin viikon kesäleirillä.
Epätoivo, kaaos, ahdistus, jne.Onneksi on isosiskot ja niiden poikaystävät korjaamassa internetit, keittämässä lohtukahvia ja kertomassa että kyllä, se lukujärjestys on ihan oikea vaikka siellä ei ole tuhatta tuntia viikossa, ja kokoamassa huonekaluja siinä vaiheessa kun ne viimein tulevat. Siis en koskaan pidä itseäni korvaamattomana, tj. (Varsinkin kun itsehän en oikeasti tee mitään, paitsi korkeintaan keitän sitä kahvia ja varastan Ipodin latausjohdot, Kai on se todellisen avulias. Minä hoidan itsekehun.)
Kannu kovasti, kovasti haluaisi kouluun iskän kaa.KOLMAS MERKKI: SÄÄ
Ensimmäinen oire on hämmennys. Sataa vettä. Ei sada vettä. Sataa.. ? rakeita? Suomen kesä ei ole mitään verrattuna Suomen syksyyn. Aamulla lähdet kotoa vastentahtoisesti takin kanssa, jäädyt silti matkalla, iltapäivällä tulet takaisin ja paahdut. Voisiko nyt jotakin logiikkaa tähän.
Sitten, yhtäkkiä, 15° tuntuu about helteeltä ja on käsittämättömän vaikeaa muistaa, että noin kuukausi sitten paahtui 35 asteen helteessä. Se tapahtuu nopeasti, ja yhtäkkiä huomaat käyttäväsi villasukkia, hanskoja ja kolmea paitaa päällekäin.
Itse en oikein arvosta tätä. Johtunee siitä, että minulla on käsittämätön viha talvivaatteita kohtaan. Ei mitään henkilökohtaista! mutta en vain ymmärrä, miten kukaan voi löytää hienon talvitakin. Olen surkea talvivaatteiden kanssa. Surkea.
Kai, sen sijaan, on riemuissaan. Se johtuu ehkä siitä, että sillä ei ole muita kuin takkeja. Se pitää kesälläkin kahta takkia päällekäin. Olen huomauttanut asiasta, mutta ilmeisesti kun laitat takin päälle takin, se alempi takki ei enää ole takki. Olen pessyt käteni koko jutusta. Näyttäköön kulkurilta.
Tällä kertaa vain yksi takki, luojan vitun kiitos.NELJÄS MERKKI: PESÄNSIIVOUS.
Flippasin eilen. Olin matkalla Pikkusiskolle ottamaan kuvia huonekaluttomasta ahdingosta, mutta jouduin odottamaan Anttilan edessä liian kauan. En tiedä mikä naksahti, mutta pian huomasin seisovani siivousosastolla ja tuijottavani kaikkia niitä parhaita-asioita-ikinä; ja seuraava muistikuva minulla on kassalta, kun hatarasti ymmärrän ojentavani Electroniani kassaneidille joka näyttää siltä, että on suunnilleen yhtä kauhuissaan kuin minä. Ostin siivoustarvikkeita, shitfuck, kolmellakymmenellä eurolla – ja nyt emme puhu mistään suuresta. Emme puhu edes siivousaineista, vaan tiedättekö, hankaussienistä ja vessaharjoista ja pinkeistä siivoushanskoista.
koska kahvinkeittimien kuuraaminen on normaaliaSitten oli vähän pakko siivota kun oli kaikkea siivousasiaa. Hankasin vessanpönttöä ehkä tunnin. Kai tuli varovaisesti jossakin vaiheessa kysymään, olenko kunnossa. Olen myös pessyt pyykkiä niin paljon, ettei meillä oikeastaan ole enää likaista pyykkiä. Kohta varmaan siivoan vaatekaappini. Apua. : (
VIIMEINEN MERKKI: LEHTI
lehti.Täysin irrallisina uutisina, lisäsimme hienoja linkkejä tuohon sivuun: varmaan olitte nokkelia ja huomasitte. Tarkoituksena oli kertoa, mitä kaikkia blogeja itse seuraamme. Älkää etsikö mitään logiikkaa tuolta, tai pikemminkin: etsikää samaa logiikkaa kuin meidän sotkustamme: siellä on hienoja cosplay-blogeja videona ja ei, matkablogeja Kiinasta Kyprokselle, politiikkaa, ja herraties mitä. Katsastakaa ihmeessä, sillä me tunnetaan vain upeita ihmisiä jotka kertovat upeita asioita. Tietenkin.
Nina
