BACK TO THE FUTURE: Pori!

Hei!
Olen Nina!
Voi olla, ettet muista minua. Se voi johtua siitä, ettemme ole päivittäneet blogia lähes tuhanteen vuoteen. Jos sanon, että jouduimme häkellyttävään aika-paikka -portaalikierteeseen ja siitä sitten rinnakkaistodellisuuteen ja sitten makasimme lattialla toipumassa tästä kaikesta, ette todennäköisesti usko.
En uskoisi minäkään.
Joskus totuus vain on tarua ihmeellisempää.

Otimme kuitenkin valokuvia.

Ensimmäinen etappi ihmematkallamme (joka kulkee nyt otsikkotagilla "Back to the Future" eli tulevaisuudessa "BttF") oli se Suomen toiseksi pelottavin kaupunki heti Lahden jälkeen: PORI.

Porilaisilla oli kakkua.

Miksi ihmeessä kukaan menisi Poriin? joku saattaa nyt kysyä.
Vastaus: Kai on sieltä kotoisin.
Kyllä,
asun porilaisen kanssa.

Porilainen pitää kakusta.

Ei,
välillä en itsekään ymmärrä mitä se puhuu. Porin murre on nimittäin, asiaan vihkiytymättömille tiedoksi, yksi Suomen hankalimmista ottaa haltuun. Se kuulostaa siltä, että joku olisi ottanut normaalin keskustelun ja sitten päästänyt saksien kanssa riehaantuneen viisivuotiaan leikkaamaan irti kaiken ylimääräisen ja vähän päälle.
Minun korviini pori kuulostaa tältä:

"Ny me ka os mak"

tai

"Kis nuk ikkunal sit sil."

Porin lisäextrajännyys on mielikuvituksen puute paikkojen nimeämisessä. Heti, kun uskallan sinne takaisin, tuon teille kuvatodisteita. Jääköön tämä asia pöydälle siihen asti.

Palatkaamme siihen, miksi olimme Porissa: Kain serkut.

Ja yksi veli nimeltään Markus, joka pitää oluesta.

Kyllä, päättivät sitten järjestää serkkujuhlan ja puhua siellä poria ja ottaa yhden savolaisen mukaan.
Kuuntelin hillittömästi tätä ennen kuin suostuin menemään paikalle ja koetin juoda vodkaa tehokkaiksi pohjiksi.

Opin sen, että vodka + porilaiset = good.
Illan aikana pelattiin hysteerisen paljon. Ensin uutta lempipeliäni koskaan, eli BUZZia. Se on lempipelini, sillä voitin siinä joka kerta.

keskittyminen!!!

Sitten lauloimme ja tanssimme periporilaiseen tapaan.
Saimme Markuksen tanssimaan. Se oli häkellyttävää.

Markus tanssii.

Sitten esiin kaivettiin Alias.
Ei edes normaali Alias, vaan PARTY ALIAS.

Yours truly koki sillä hetkellä tarvetta ottaa vähän vahvempaa.

"Sit nää erikoisruudut on sellasia että.. mitenkäs.. se.."
tai oikeammin poriksi se meni suunnilleen näin:
"Si nä er-ru o selsi e.. mit.. se.."
En ole rasisti, olen murrerealisti.



Jostakin hämmentävästä syystä humalassa olevat porilaiset ovat yhtä huonoja Aliaksessa kuin minä. Markuksen ilme taustalla kuvaa yleistä mielialaa: että miten?

"hä?"

Markuksella tuskin olisi oikeutta ilmeillä.
Kai joutui pikkuveljensä pariksi. Hilarity ensued.

Kai: Mistä sä ostat sun levyt!
Markus: PIKKU-GEELTÄ!!

JOO, MÄKIN.

Muistan hatarasti, että yksi pari voitti muut ylettömällä selitysvirralla. En muista kuollaksenikaan mikä.

Tällä selityksellä ei ainakaan voitettu mitään, sen muistan..

Jostakin syystä meillä ei koskaan ole kuvia loppuillasta.
Se kuitenkin meni näin:

menimme Amarilloon, jonne porimafia oli järjestänyt loossin. Saimme ilmaista juotavaa, koska porimafia järjestää. Tanssimme onnellisena ja kohtasimme maailmankaikkeuden parhaimman tupakkakopin.

Taksi odotti meitä torin kulmalla (koska porimafia?) ja sitten palasimme kotiin.
En kuollut.
En oppinut puhumaan Poria.

Hyvä reissu, siis.

Morjens ensi kertaan (seuraava päivitys lokakuussa?),

ystävänen aikaportaalimatkailija
NINA

Huomaa: tämä merkintä on virallisesti kirjoitettu ja postattu ennen juhannusta 2011.