Mistä on kyse? Vuosikymmeniä kestäneestä tavaroiden, keräilyesineiden ja/tai roskien järjestelemättömästä hamstrauksesta, jonka vuoksi talo ja lähiympäristö röykkiöittäin ja vähitellen muuttuu elinkelvottomaksi. Joihinkin huoneisiin ei ole päästy vuosiin. Pilaantuneet ruuantähteet ja likaiset astiat jäävät. Tuhohyönteisiä löytyy, ulosteita löytyy, kuolleita ja kuiviksi muumioituneita lemmikkieläimiä (usein kissoja) voi löytyä vuosienkin tavaramäärien alta. Lapset perivät käyttäytymismallia. Mistään ei osata luopua.
Denial! Outrage! Frustration! Anger!
Joitakin ensimmäisiä hälyttäviä huomioita:
1) Ninalla on kaikki hamstraajan ominaispiirteet. Neuroottinen perfektionismi estää siivoamiseen. Kohtuus on vaikeasti ymmärrettävä käsite. Nina harjaa hammasharjalla sormenjälkiä mikronovesta, kun kissat hukkuvat tavaraan taustalla.
2) Nina ei siivoa jääkaappia, koska ei kestä heittää ruokaa pois. Homeinen jogurtti on parempi jättää huomiotta.
3) Ninan käsitys laukun tyhjentämisestä on heittää kaikki lattialle. "Ohho", sanoo Nina, kun roskaa putoaa taskusta.
Yhtäkkiä tulevaisuus näyttää uhkaavalta. Kahvitahrat matossa osuvat silmään. Kissa pissaa kerääntyneiden sanomalehtien päälle. Joudumme arvioimaan askeliamme päästäksemme olohuoneen roinaisen lattian läpi. Tuntuu siltä, että jotain on tehtävä.
Ennen järkyttävää kuvamateriaalia annamme teille kuitenkin monille ammattilaisillekin tutun tehtävän: kuinka monta kissaa täytyy pelastaa ja kuinka monesti? Montako elävää (tai kuollutta) kissaa löydät talosta? Eikun oikeasti, tarvitsemme apua, emme pysy itse laskuissa.
Kuvia on syytä katsoa tarkkaan (klikkaa isommaksi!)
2. Tämä paketillinen Pirkka-tamponeja löytyy taloudesta, jossa toinen ei käytä ja toinen ei tiedä kuinka moinen värkki toimii ("Kyllä mä näin ku pari tyyppiä joi kilpaa tamponit suupielissä").
Siivouksen yhteydessä käy ilmi lisää, yllättäviäkin huomioita, joista useita Kai välttelee:
1) Kai säästää jokaikisen pakkauksen, pahvilaatikon ja pakkausmuovin. Kaksi kaappia on täynnä pelkkiä tyhjiä pahvilaatikoita. Hän ei halua luopua niistä. ("Aattele nyt miten kivasti niihin pakkaa kaiken takasin.")
2) Kai, ylipäätään, säästää kaiken. Vaatekaapissa on mekkoja vuodelta 2002 ("Ei sitä tiiä jos joskus tarviin." Mihin? herää kiinnostava kysymys.)
3) Kai kerää takkeja kuin kilppareita Kinder-munista.
4) Samalla antaumuksella Kai kerää ilmaisia kondomiliukastepakkauksia homobileistä.
5) Vilteissämme on koiperhosia.
6) Sängyssämme on lutikoita.
7) Ninan lapsuuden puupalikkakuutiossa on multaa ja kuolleita toukkia.
Tilastollinen lopputulos: 16 roskapussillista sekajätettä, 2 jätesäkkiä elektroniikkaromua, neljä säkkiä kirpputoritavaraa, pahvilaatikollinen astioita lahjoitettavaksi, neljä pussia kierrätysvaatteita, pussi metalliromua, kaksi pussia lasiromua, kaksi luteista sänkyä, kaikki pahvilaatikkopakkaukset, kasa VHS:iä, pussillinen lääkkeitä ja paskainen matto.
Entä kuinka selvisimme taistosta lutikoita vastaan? Onko elämämme muuttunut parempaan? Siivoaako Nina? Jatkoa on tulossa (jos emme jatka tuhoavaa käytöstä ja huku uuteen roskaan sitä ennen).
- Kai