ONNEA TURKU!

Tänään on hyvin, hyvin erityinen merkkipäivä. Haluaisimme koko blogin puolesta ja,hitto vieköön, kaikkien lukijoidenkin puolesta onnitella kolmea meille supertärkeää:



ONNEA BEYONCE 29 VEE



ONNEA TURUN PALO 183 VEE



ONNEA NINA 23 VEE

(Beyoncen kuva: funkytrend.com)

Syksy

Okei. Syksy on alkanut. Myönnän tämän mielelläni nyt, kun elokuu taittuu syyskuuksi kalenterinkin mukaan, ja KOASin foorumit täyttyvät ulinalla aiheesta ”mixei mun kämpäs oo 26 lämmintä aina en varmasti laita villa paitaa”.
Olen niitä ihmisiä, jotka mieluiten ottavat asiat ajallaan. Joululahjat ostetaan joulukuussa. Kesä alkaa joskus toukokuun puolivälissä. Juhannuksena ei aloiteta päivittelyä siitä, että nythän se kesän selkä taittuu (vihaan teitä, jotka teette niin, vihaan. Jos oma elämänne on niin kurjaa, että kesä loppuu juhannuksena, pitäkää se omana tietonanne ja eläkää syksyn tuulissa elokuun loppuun asti jolloin on jo varmaan joulu, ja kohtahan se on uusi vuosi ja kohtahan sitä kuollaan kaikki SIITÄ VAAN SANON MINÄ).

Syksyn (tai minkään erityisen ajan) alkaminen ei kuitenkaan tapahdu mitenkään itsestään selvästi ja sanajohdannaisesti syyskuun alussa, vaan siihen tarvitaan useita pieniä todistelmia.
Kuten:

ENSIMMÄINEN MERKKI: SYKSYTELEVISIO

Tämä on vähän kaksiteräinen miekka. Tai oikeastaan kaksiteräinen tuho (?). Ensin syksyn uudet, hienot ohjelmat alkavat: oi, So You Think You Can Dance! Joka on sitten hienosti suomalaisittain typistetty muotoon TANSE mikä todennäköisesti kertoo ohjelman laadusta verrattuna alkuperäiseen, mutta, mutta, emme tuomitse ennen kuin näemme. Bones alkaa taas! Dr. Philissä alkaa tulla muutakin kuin uusintoja! Big Brother! Jota emme siis tietenkään seuraa joka päivä, sillä olemme intellektuelleja ja jos seuraamme, niin vain siksi, että se on mielenkiintoinen sosiologinen koe, ja lisäksi viestinnän ammattilaisena on hyvä seurata myös väheksyttyjä viihdemedian muotoja, jne, jne.


Young Americans: Totally not gay. Kuva: Mia Catalfamo

Se ei kuitenkaan riitä meille. Mitä pimeämpiä illat ovat, mitä enemmän televisiosta tulee seurattavaa ohjelmaa, sitä enemmän koemme tarvetta katsoa televisiota aina ikuisesti ja jatkuvasti. Ostamme dvd-tuotantokausia. Jopa lataamme tuotantokausia jos ne eivät ole tarpeeksi ajoissa kaupoissa. Juuri äsken katsoimme Kain joskus lapsena VHS:lle nauhoittamaa Young Americansia, joka muuten on ehkä .. homoeroottisin sarja ikinä, ja minä olen, jumalan tähden, nähnyt homoeroottisia sarjoja. Pakko olla se sisäoppilaitosidylli. Siis mutta, tarkoitin sanoa: mikään ei riitä. Katsomme mitä tahansa. Se on kauheaa, ja se on täysin syksyn syytä.

TOINEN MERKKI: KOULU

Ensinnäkin, se alkaa. Itsehän en saisi puhua koulusta, sillä YLIOPISTO EI OLE KOULU, mutta voi hitsi kun en jaksa välittää. Oma paluuni opintielle tapahtuu vasta syyskuun puolivälissä noin about, mutta kaupunki on täyttynyt pienistä, uusista opiskelijoista jotka kulkevat ympäriinsä kartan kanssa ja ovat vain lähtökohtaisen pieniä, söpöjä ja häkeltyneitä.


Pieni, söpö, häkeltynyt.

Tänä vuonna pääsen seuraamaan tätä kaikkea sopivan läheltä: Pikkusisko pääsi opiskelemaan ammattikorkeakouluun, ja muutti Jyväskylän keskustaan muutama viikko sitten, ja on edelleen ilman huonekaluja ja elää näin ollen kuin parin viikon kesäleirillä.




Epätoivo, kaaos, ahdistus, jne.

Onneksi on isosiskot ja niiden poikaystävät korjaamassa internetit, keittämässä lohtukahvia ja kertomassa että kyllä, se lukujärjestys on ihan oikea vaikka siellä ei ole tuhatta tuntia viikossa, ja kokoamassa huonekaluja siinä vaiheessa kun ne viimein tulevat. Siis en koskaan pidä itseäni korvaamattomana, tj. (Varsinkin kun itsehän en oikeasti tee mitään, paitsi korkeintaan keitän sitä kahvia ja varastan Ipodin latausjohdot, Kai on se todellisen avulias. Minä hoidan itsekehun.)


Kannu kovasti, kovasti haluaisi kouluun iskän kaa.

KOLMAS MERKKI: SÄÄ
Ensimmäinen oire on hämmennys. Sataa vettä. Ei sada vettä. Sataa.. ? rakeita? Suomen kesä ei ole mitään verrattuna Suomen syksyyn. Aamulla lähdet kotoa vastentahtoisesti takin kanssa, jäädyt silti matkalla, iltapäivällä tulet takaisin ja paahdut. Voisiko nyt jotakin logiikkaa tähän.
Sitten, yhtäkkiä, 15° tuntuu about helteeltä ja on käsittämättömän vaikeaa muistaa, että noin kuukausi sitten paahtui 35 asteen helteessä. Se tapahtuu nopeasti, ja yhtäkkiä huomaat käyttäväsi villasukkia, hanskoja ja kolmea paitaa päällekäin.
Itse en oikein arvosta tätä. Johtunee siitä, että minulla on käsittämätön viha talvivaatteita kohtaan. Ei mitään henkilökohtaista! mutta en vain ymmärrä, miten kukaan voi löytää hienon talvitakin. Olen surkea talvivaatteiden kanssa. Surkea.

Kai, sen sijaan, on riemuissaan. Se johtuu ehkä siitä, että sillä ei ole muita kuin takkeja. Se pitää kesälläkin kahta takkia päällekäin. Olen huomauttanut asiasta, mutta ilmeisesti kun laitat takin päälle takin, se alempi takki ei enää ole takki. Olen pessyt käteni koko jutusta. Näyttäköön kulkurilta.


Tällä kertaa vain yksi takki, luojan vitun kiitos.

NELJÄS MERKKI: PESÄNSIIVOUS.
Flippasin eilen. Olin matkalla Pikkusiskolle ottamaan kuvia huonekaluttomasta ahdingosta, mutta jouduin odottamaan Anttilan edessä liian kauan. En tiedä mikä naksahti, mutta pian huomasin seisovani siivousosastolla ja tuijottavani kaikkia niitä parhaita-asioita-ikinä; ja seuraava muistikuva minulla on kassalta, kun hatarasti ymmärrän ojentavani Electroniani kassaneidille joka näyttää siltä, että on suunnilleen yhtä kauhuissaan kuin minä. Ostin siivoustarvikkeita, shitfuck, kolmellakymmenellä eurolla – ja nyt emme puhu mistään suuresta. Emme puhu edes siivousaineista, vaan tiedättekö, hankaussienistä ja vessaharjoista ja pinkeistä siivoushanskoista.


koska kahvinkeittimien kuuraaminen on normaalia

Sitten oli vähän pakko siivota kun oli kaikkea siivousasiaa. Hankasin vessanpönttöä ehkä tunnin. Kai tuli varovaisesti jossakin vaiheessa kysymään, olenko kunnossa. Olen myös pessyt pyykkiä niin paljon, ettei meillä oikeastaan ole enää likaista pyykkiä. Kohta varmaan siivoan vaatekaappini. Apua. : (

VIIMEINEN MERKKI: LEHTI


lehti.

Täysin irrallisina uutisina, lisäsimme hienoja linkkejä tuohon sivuun: varmaan olitte nokkelia ja huomasitte. Tarkoituksena oli kertoa, mitä kaikkia blogeja itse seuraamme. Älkää etsikö mitään logiikkaa tuolta, tai pikemminkin: etsikää samaa logiikkaa kuin meidän sotkustamme: siellä on hienoja cosplay-blogeja videona ja ei, matkablogeja Kiinasta Kyprokselle, politiikkaa, ja herraties mitä. Katsastakaa ihmeessä, sillä me tunnetaan vain upeita ihmisiä jotka kertovat upeita asioita. Tietenkin.

Nina

Tuomiopäivä, Björkö - Panike(!!?) 13 km

Tarkoituksenani oli lähteä perjantaina Tallinnaan, mutta joskus yllättävät lähdöt loppuvat ihan yhtä yllättäen, ja jäin ukkosmyrskyn aiheuttaman tuhon vuoksi Jyväskylän rautatieasemalle aamulla kello 06:15, ilman unta ja ruokaa.

Seitsemään mennessä oltiin sovittu Ellan kanssa, että voisi sitä päiväunien jälkeen etsiä merta muualtakin. Noin kahden aikoihin me napattiin Subaru alle, nostalgista musiikkia kaiuttimiin ja lähdettiin.
Mitä me löydettiin? Raamattu ja Jumalan hylkäämä Björköby päivänä, joka näytti ja tuntui maailmanlopulta.





Keskustan vältteleminen oli taas aika hieno seikkailu. Suvilahti! Kuulostaa hyvältä, mennään sinne, ai umpikuja. Kotiranta! Ai täällä on rautakauppa. Raippaluoto! Ja jo sen kohdalla onnisti. Pysähdyttiin tuon sillan kupeeseen syömään Berny'sille.








Trippiä ja vettä hirttosilmukan läpi, 1€.


Musta, puinen torni reitillä Panikeen. Se oli korkea ja ahdistava puiden lomasta, ja tuuli siellä ylhäällä oli kovaa.


Illemmalla palasi värit, ja ajettiin loppumatka tuo palo kannoillamme, eikä ollut mikään kiire palata.


Kai

Juhannus, eli Ensimmäinen Merkintä Ever

Heipähei,

korkataksemme uudenkarhean blogimme tyylillä, ajattelimme kertoa hieman juhannuksesta.
Kyllä, se meni noin kuukausi sitten. Tässä blogissa ajalla ja paikalla ei ole suuremminkaan väliä, parasta tottua siihen. Itse asiassa suosittelemme, että lukiessasi sinulla on vähintäänkin mietoja alkoholituotteita käden ulottuvilla. Se ehkä.. auttaa? Itse aiomme harrastaa tätä jaloa taitoa - vodka! Tequila!

Juhannus, jotta voisimme kätevästi esitellä jokaiselle tarinalle tärkeät komponentit:
- päähenkilöt
- miljöö
- kissat

Meitä on kaksi, sillä yksittäin olisimme jo kuolleet keittiöpaloihin tai tylsyyteen. Kissojakin on kaksi, mutta emme ole jakaneet niitä päikseen, tai ainakin haluaisin kuvitella niin.

Meidät näet yläpalkista. Se homonnäköinen siinä vasemmalla on Kai, se haudastanostetun zombin oloinen tyttö minä eli Nina. Meidät näet myös tässä:


.. mutta ota toki huomioon, että tuossa vaiheessa takana oli aika reilumman kerran alkoholia, ja kuvaajana K, joka oli todennäköisesti juuri sanonut jotakin naisarvoani loukkaavaa joka sai Kain virnuilemaan :3-ilmeellä ja minut olemaan epänaisellinen kukkamekostani huolimatta.



Tosiaan, K. Mystinen etukirjain, joka liittyy seuraamme aina tietyin väliajoin, ja jonka luona Vuosaaren ghetossa vierailen vielä useammin. Lempi-etäsuhteeni. Tykkää hepoista, Narutosta, makkarakoirista ja kielistä, jotka kuulostavat siltä että puhujalla on kuuma peruna suussa. Me tykätään siitä silti, minä erityisesti. K ei näytä pitävän ruoastani, mutta toisaalta tuo mökötys on suunnilleen sen onnellisuusilme, joten who knows.



Juhannusruokana oli siis couscous-salaatti. Etsin ohjeen aivan erityisesti tätä juhlaa varten googlaamalla sanat "helppo ruoka juhannus". Minulla on tapana tehdä mahdollisimman monivaiheisia, absurdeja ja kummallisia ruokia vaikka olen hyvin huono keittiössä, joten on lähes käsittämätöntä, että suostuin tekemään jotain näin.. helppoa ruokaa, juhannuksena.



Jälkiruokana limejuustokakkua pikkusiskoni ohjeella. Osaan ilmeisesti tehdä kakun, mutta en koristella sitä, ainakin päätellen K:n sotkemisesta. Tästä kuvasta voitte myös tulkita aika pätevästi välisemme ihmissuhteen vuorovaikutuksen, tilan ja statuksen: vanha aviopari. Joskaan emme ole naimisissa (Luoja paratkoon?)

Limejuustokakku on muuten erittäin hyvää, niin kuin ehkä kaikki juustokakut nyt maailmassa. Sopii kesäpäiviin, sillä tuntuu paljon kevyemmältä ja raikkaammalta kuin oikeasti on. Mansikat sopivat päälle e-rityisen hyvin - melkein unohtaa kuinka epäterveellisesti syö.







Kai & K ovat maailman huonoin combo leikkaamaan kakkua. Mua lähes itkettää tuo palasen molestointi. :(



Kissa 1: Uinu Helmi Peinsisko Sunnuntai, 3v. Koko nimeä ei käytetä, paitsi jos se tekee jotain erittäin typerää. Uinu on mun lempilapsi, jolla on suora yhteys sieluuni, etc. etc.
Sen aivot ovat suuremmat kuin keskivertosuomalaisella ja sydän puhdasta kultaa. Kerran jätin avaimet sisälle yksin kotona ollessani, ja Uinu avasi minulle oven. Se osaa myös kirjoittaa tietokoneella sanan OLLI, ja dippailee leluhiiriään vessanpönttöön. En tiedä, onko tuo viimeisin asia osoitus jostain suuresta neroudesta, veikkaan että on ja emme vain voi ymmärtää.



Nuu pitää myös laatikoista, tietenkin. Yritin saada sen muuttumaan Converseiksi, mutta ei se osannut.





Teinikännit Myllyjärven rannassa, oh yeah! Tässä vaiheessa sää oli, emmätiedä, upea, eli satoi vettä.
K häpeää, kuten yleensä minun seurassani. Se ei edes viitsi peitellä sitä enää, mutta olen ihastuttava sielu, enkä suostu loukkaantumaan.



Teinikännit = lasten kuplajuomaa, joka meillä on jostakin jumalien hylkäämästä syystä ollut jääkaapissamme noin vuoden. Se oli ihan hiton pahaa, esanssista ja etäisesti joskus kenties jo valmiiksi kuohunutta mansikkalitkua. Yritin kiltisti juoda pullon tyhjäksi (sillä taisimme saada sen lahjaksi?), mutta voi olla että sitä jäi yli. Voi olla.

Kuvassa myös GAYPOD eli pinkki ipodini, jonka ostin Huuto.netistä eräältä mieheltä, joka oli tunnollisesti tyhjentänyt koko soittimen - ja jätti silti sille näkyviin nimen GAYPOD (capseilla). Paras pieni homosoitin ikinä.
Ja: Pikkukaveri, eli hieno minikaiuttimemme. Menemme Kain kanssa yleensä Kirkkopuistoon tai muualle näyttäytymään ja popitamme iha-vitu-lujaa nykypäivän teinisensaatiohittejä, kuten romanialaista kansanmusiikkia.



/>

Tuli kylmä, aika nopeasti joten



palasimme sisälle valmistautumaan iltaa varten. Kyllä, lähdimme kaupungille yöllä. Voi meitä. Kharmaan, kaiken lisäksi, mutta siitä pikkuteiniläävästä on pikkuhiljaa tulossa loistava korvike Tampereen Semaforille, joka oli Tampere-aikojemme lempiläävä. Siellä vedettiin monet fisut, kuulkaa. Niin monet, ettei fisuja juoda enää.

Jos on tarkkana kameran kanssa viikonloppuiltoina, voi saada tallennettua ei-niin-harvinaisen näyn: Nina + herätysliike-tanssimove. Minulla ei tietenkään koskaan ole mitään muistikuvaa, että olisin tehnyt mitään tällaista.



Akcent - Kylie? En mä tiedä. Näitä kuvia on joku 20000000 ja jokainen niistä menee epämääräisemmäksi.

Kai & K ovat muuten aivan käsittämätön parivaljakko yhteensattuessaan. Niillä on samanlaiset housut, kengät, paidat, huumorintaju ja sairaalloinen kiinnostus korealaiseen musiikkiin. Ilmeisesti ihmismakuni on jotenkin todella eksklusiivinen. Että turha yrittää mun lähipiiriin, jos sulla ei ole mustia (feikki-)converseja ja et satu pitämään OUTSIDERista (?)





Morning-after. Rakastan sunnuntaiaamuja, vaikka sitten pienessä tai suuremmassa krapulassa, ja lupiineja, ja hyvää ruokaa, ja hyvää seuraa joka tällä kertaa oli K, sillä Kailla on erittäin hieno tapa nukkua vähintäänkin puoleen päivään asti.
Kuvaan pyrkii myös se pienempi, kittana kissa, joka on nimetty rakastavasti Rutto-Kaneliksi, kohta 2v. Kutsumme sitä yleisimmin Kannuksi, tai Napuksi, tai retardivammapääksi, sillä on aivan yksi ja sama millä nimellä sitä kutsuu: ei se ymmärrä. Sen sydän on aivojen kokoinen ja päinvastoin. Maailman idioottimaisin kissa, joka rakastaa enemmän kuin minkään tuonkokoisen pitäisi. Se pissaa nurkkiin, syö lahjanarut ja johdot ja on maksanut meille enemmän kuin mikään asia ikinä kaikkien aiheuttamiensa tuhojen takia, mutta me rakastetaan sitä silti. Kaikki muut inhoaa koko eläintä, mikä on aika surullista.



Tähän on hyvä jättää, koska muut kuvat tuskin ovat julkaisemiskelpoisia. Au revoir & näkemisiin. En todellakaan tiedä, onko tämä ensimmäinen kirjoitus mitenkään blogin tulevaa tasoa tai tasottomuutta vastaava, mutta pysykää nyt silti kanavalla, me lähdetään Suomenlinnaan ja DTM:ään.

Kommentoikaa ihmeessä, sillä rakastamme jo lähtökohtaisesti kaikkia sanankaan lukeneita, sieluparat. Miksi kissa on nimeltään Rutto-Kaneli? Oliko punaisessa pullossa todellakin vain sokeriesanssia? Mihin herätysliikkeeseen Nina kuuluu? Eikö toimittajaksi opiskelevalla pitäisi olla edes jonkinlainen käsitys kieliopista, pilkkusäännöistä ja koherenssista? Miksi Uinu kirjoittaa OLLI ja missä, missä oli tequilaa?

Ensi kertaan jne,

Nina