stuff

l

2010/11/16

Kai matkustaa: now with ho-fun

Aiheutin lähipiirilleni kauheaa huolta pari viikkoa sitten, kun lähdin Lontooseen ja lensin ekaa kertaa koskaan yksin. Lupasin noin viidelle hengelle laittaa tekstiviestin heti kun pääsisin perille. En ymmärrä mistä tämä kaikki epäluottamus sikiää. Olin hyvin valmistautunut! Hyvin suunnitellut kaiken!

Ainakin siihen asti, kun fiilistelin musiikkia Pirkkalan lentoasemalla liian kauan ja puhelimeni sammui viisi minuuttia ennen kuin pääsin koneeseen.
Huomautettakoon, että vihaan lentää. Istuin ikkunan vieressä ja puristin käsinojia ja piehtaroin koko matkan penkissäni puutunein jaloin. Vierustoverini antoi palan suklaata.

Stanstedin lentoasemalla ei voi ladata puhelintaan. En tosin oikeasti missään vaiheessa uskonutkaan niin. No, lataisin sen hostellissa. Etsin bussini (jonka muuten olin maksanut etukäteen kahdella punnalla. Näettekö, valmistautunut!) ja lähdettiin köröttelemään Lontoota kohti. Juutuin ruuhkaan viideksi tunniksi. :<

Hostellini oli sympaattinen, nukuin kolmoiskerrossängyssä samassa huoneessa kolmentoista muun kanssa. Sain juttukavereita Venäjältä ja Tšekeistä ja uudesta yhtä symppiksestä baarimikosta. Vastasin huolestuneisiin puheluihin ja tekstiviesteihin.

London Expo oli aika kiva. Maiju edusti. Pidettiin Elinan kanssa muun muassa laadukasta seuraa.




Mä en tiedä mitä nämä on, mutta ne oli värikkäitä ja kivoja.






Labyrinthin Goblin King! 8D Iloitsin tästä myöhemmin kotona, enkä saanut mitään vastakaikua, koska eräs sivistymätön ei ole nähnyt Labyrinthia. En voi käsittää. Kaikki fantasiaan vähänkään hurahtaneet teinit katsoo Labyrinthin ja fanittaa Bowieta. Tämä vääryys tarvinnee korjata heti kun saan sen rainan taas käsiini.


Niin söpö, niin soma, niin hieno. Se taapersi kiinnostuneena päälle koko ajan.


En ikinä saanut kuvaa jostain siististä, vilkkuvasta kyborgista. :< Enkä World of Warcraft -druideista.

Kysyin jossain vaiheessa huolehtivalta seurueeltani kauniisti luvan mennä kiertelemään kojuja. Heilahtelin sitten onnellisena läpi sarjakuvapuolta ja laskin huolestuneena mielessäni vähiä varojani, kunnes naamani vääntyi yhtä aikaa iloon ja kauhuun ja jalkani liimaantui lattiaan. Toljotin jotain viisi pitkää minuuttia suu auki ja väärinpäin kuinka Sean Phillips istui kojunsa takana ja myi alkuperäisiä piirroksia £40 kappaleelta. Sanotaan nyt vaikka, että saatan ihailla kyseistä miestä jonkin verran. Ihan vähän. Joten ehkä hieman tajuamatta tilannetta pakitin silmät selällään pois ja kävin ostamassa punnalla nätin akvarelliprintin haulikkonaisesta.

Tosin sitten vain seisoin toljottamassa samaa pöytää haulikkonaisen kanssa. Otin kuvan Phillipsistä ja jostain sieluntoverinörtistä nörtin kännykällä. Lohdutin itseäni päättämällä ostaa Incognito-albumin, koska se maksoi vain £15 ja halusin lukea sen. Se on ihan helvetin siisti!



Aivan käsittämätöntä kyllä se äijä oli pannut toljotukseni merkille ja lupasi, että jos ostan sen albumin, se piirtää sisäkanteen kaupan päälle. D: En kyllä sitten tajunnut maailmasta mitään muuta kuin tärisevän, pakahduttavan onnen ja innon seuraavaan kahteen tuntiin. Mä vähän luulen, että se näkyi.



EuroCosplay -kisa oli aika hieno. Kai sitä voi odottaakin laatua, jos sinne on periaatteessa yritetty valita Euroopan parhaimmistoa. En tosin jaksa vaivautua raportoimaan niistä kaikista, sillä en pitänyt kaikista. Nämä on vain minun lempparit.


Lineage II:n yksi bosseista, Enira (yllä), oli ihan helvetin hieno. Hienompi mitä pystyn näyttämään kuvin. Se orjuutti jotain kavereitaan, jotka käytännössä pukivat hiljaisina sille koko puvun ylle ja raahasivat lopulta peilin sen eteen. Mutta oli se hieno.


Puhumattakaan Ranskan Mirror Queenista (The Brothers Grimm). Se näytti upealta, valmisti eliksiirinsä lavan edessä ja katosi aivan hetkeksi sermin taakse. Mä en vieläkään pysty käsittämään kuinka on mahdollista, että se siinä ajassa nousi sieltä näyttäen tältä:


Hieno, enkä vaan pysty tajuamaan sitäkään, ettei se ollut palkintosijoilla.


Ensimmäinen sija, Portugali, Cain Nightlord. Trinity Blood -cosplay ei kosketa minussa enää yhtään mitään, vaikka puku olisi kuinka kaunis ja kuinka hyvin tehty. Ei vaan sytytä. Mutta annan kaikki pisteet tuolle jätkälle silti, koska oli aika harvinaista, että kukaan siellä ymmärsi mitään lavakarisman päälle. Ei se riitä, että puku on upea, jos se esiintyminen on laimeaa ja tylsää, eikä sitä osaa. Myönnän, että saatoin lollata aika pahasti tuon tyypin alkuasetelmalle, jossa se hakkasi tiensä läpi paperisermin, johon oli piirretty saman hahmon kuva. Mutta no, piti aika nopeasti niellä, koska se vaan osasi olla lavalla. Se oli hieno. Ihan senkin vuoksi, että kaikki, jotka päättää kuolla lavalle, hoipertelee heikosti ympäriinsä kädet sydämellä. Tämä vaan kaatui. Pam. Naama edellä. Vähät väliä puvusta tai siivistä. Olin iloinen ja hurrasin.
Se oli myös ihan hirveän symppis, kun se itki niin vuolaasti, kun se voitti.


Ja lavaesiintymisestä puhuen, ilmeitä saa käyttää. Tämä oli siksi niin ihana, Guild Warsin necromancer, jolla oli ihan loistavia ilmeitä. Ja sillä oli ihan kiva idea käyttää videokuvaa vierellään kyseisestä pelistä. Olisi sen vähän paremmin voinut toteuttaakin, mutta tykkäsin silti.


Siisti, jeesus. Commissar Yarrick (Dawn of War), ranskalainen tämäkin.


Ja Tanskan Kusuriuri (Mononoke) oli ehdoton lempparini. ;_; Taisi olla kilpailun viides, enkä yhtään ihmettele. Sen esiintyminen oli niin käsittämättömän kaunista. Ja mitä nyt hieman vierestä seurasin ja lahjoin särkylääkkeillä, ihana ihminen varmaan kaikin puolin. Olisi ollut kiva tutustua.


En tiedä Saga Frontierista mitään, mutta ihana oli tämäkin. Shirobara hime, Italiasta.

Olin vastuussa videon kuvaamisesta Maijun esiintymisen ajan, mutta Maiju onkin ihan special, joten:
Balthier, Final Fantasy XII. Se oli kilpailussa seitsemäs. Kolmestakymmenestä. Että hah.







Sunnuntaina me ei ihan hirveän kauan viihdytty conissa. Kaksi pikkuernua halusi ottaa minusta kuvan, koska olin niin "söpö". Lisäksi sain kaksi käsittämättömän huonoa leffaa rannekkeeni myötä. Hämmentävää kyllä ne olivat nimenomaan paska parkour-leffa ja paska street dance-leffa, mikä teki niiden huonoudesta vielä surullisempaa.
Matkattiin sitten vaan kohti Piccadilly Circusta uuteen hostelliin käsittämättömiä laukovan miehen huonetovereiksi. Oltiin sille aika kauheita. Se hävisi ensimmäisen yön jälkeen. Mutta tunsimme lievää vaivaantuneisuutta sen kanssa, emme huonoa omaatuntoa nihkeydestämme.

Käytiin joku päivä Hyde Parkissa pilkkaamassa antaumuksella läskiä pulua. Kolme retardia seisoo paikallaan ja solvaa yhdessä pulua, joka valuu ympäri ohutta oksaansa, ja kaikista se on paras juttu ikinä.


Tämä on vain joutsen. Siellä oli aika todella kaunista.


Saatiin myös mahdollisuus nähdä We Will Rock You. Oli kauhean liikuttunut ja nöyrä olo, kun tyypin vanhemmat vain tarjoaa ensin hyvän ruuan kiinalaisessa ravintolassa alkupaloineen ja menuineen (olin myös jatkuvasti hämmentynyt syödessäni), sitten vähän italialaisittain tehtyä jätskiä puljussa, johon palasimme monesti uudelleen, ja sitten saatiin nähdä vielä tämä. Onnellisen nöyräksi vaan vetää.



Se jätti vähän sanattomaksi. Ihan vaan siksi, että se oli niin hieno. Ja nyt voin ruksia Places to see and things to do -listaltani musiikalin Lontoossa. Se ei tosin estä minua katsomasta vielä monta musiikalia elämäni aikana.


Camden Town. Eräs Upeisiin Bileisiin inspiroinut liike söi Maijun. Olimme hämillämme. Mutta ruoka oli yhtä hyvää kuin aina ennenkin.


Leicester Squarella oli sinä viikkona tivoli. Kuljettiin sen ohi noin pari kertaa päivässä ja yksi ilta me sitten vihdoin kieputtiin siellä. Tosin kukaan ei halua maksaa neljää puntaa laitteelta, joten kieputtiin vaan yhdessä. Se ei ollut karuselli.








Älkää enää koskaan päästäkö meitä kolmestaan mihinkään.


Nörtteiltiin conin lisäksi myös Trocaderossa muutamia kertoja. Ensimmäinen kertani saakelin isossa arcade-hallissa. Voinette kuvitella.


Time Crisis on Vakava Asia.


Hakkasin onnessani myös Tekkeniä, Guilty Gearia, Silent Hill arcadea (joka siis kerrassaan loisti upealla juonellaan ja oli ihan turhauttavan vaikea) sillä välin kun nämä kaksi muuta iloitsi tanssimatoilla ja ilmakiekolla. Mä osasin ilmakiekkoa vain silloin, kun sain aloittaa, ja lähinnä pudottelin uuden villapaitani nappeja pitkin pöytää. Ja pelasin Initial D nelosta The Subarulla. :D Subbe on aina hengessä mukana. Se saa taas tagin.

Nörtteiltiin conin ja Trocaderon lisäksi myös pari kertaa Forbidden Planetissa. Ensimmäinen kertani sielläkin: Your Cult Entertainment Megastore. Voinette jälleen kuvitella. Rakastin kaikenlaisia figuureita sun muuta ihan helvetisti, mutta tiesin, etten saa niitä, joten pahempi paikka minulle oli alakerrallinen sarjakuvaa, katutaidetta ja b-luokan vanhoja kauhuleffoja. Ostin Ninalle leffan nimeltä Attack of the Crab Monsters, vaikkakin arvoin hetken sen ja Slumber Party Massacren välillä.
Tein ehkä ihan hyvän päätöksen silti, koska voi hyvä jeesus, että oli hieno leffa. Ne ravut mylvi kuin vihaiset mursut.


Attack of the Crab Monsters (Kuva: Exclamation Mark, jota voisin muutenkin mainostaa.)


James Jeanin Process Level vol. 3: The Hallowed Seam on ehkä kaunein ostos, jonka siellä tein. Se on vain käsittämättömän hieno:





Jonain iltana, kun vaihteeksi käveltiin jostain päin Lontoota kaupan kautta takaisin hostellille, törmättiin juuri aloitteleviin katutanssijoihin. Niitä säesti ainoastaan joku maailman siistein beatbox-tyyppi. Maailman siisten.







Jossain välissä ne pyysi vapaaehtoisen, joka ei kunnolla edes tajunnut mitä tapahtui ennen kuin se neljäs tyyppi oli hypännyt voltilla sen yli. Kun vapaaehtoisia pyydettiin lisää, seisottiin Maijun kanssa kädet pystyssä. Maiju oli onnellinen:





En tiedä, täytyy nostaa hattua ihmiselle, joka vetää voltin yhteensä kahdeksan ihmisen yli. Oltiin aika iloista sakkia taas sen jälkeen.

Viimeisenä päivänä tuli opintotuet, joten vastoin kaikkea järkeä suuntasimme Topmanille ja siksi kehtaan käydä juhlissa tästedes.



Olin aika onnekas koko paluumatkan ajan. Pääsin ystävällisen kuskin vuoksi aiemmalla bussilla lentokentälle, lentoni saapui Tampereelle puoli tuntia ajoissa hyvän ilman vuoksi, joten saatoin vielä ehtiä junaan. Hoidin itseni kentältä taksiin olemalla nero ja vihjailemalla "Mä en oikeesti halua ajaa tyhjänä takaisin keskustaan D:" -lauseita mutisevalle taksikuskille, että mut saa heittää vitosella. Se oikeasti heitti mut vitosella rautatieasemalle. Taksi Jyväskylän asemalta neljän kilometrin päähän kotiin puolestaan maksoi 18 euroa. Se oli aika surullista.

Heräsin keskellä yötä, kun Nina horjui viereen, enkä saanut enää nukuttua, sillä onnistuin jostain helvetistä hankkimaan itselleni joko syyhypunkkeja, kirppuja tai nokkosrokon, joten raavin vain itseni verille ja mustelmille kuin pieni eläin.

- Kai

5 comments:

  1. Jos et vielä tiedä, noi iloiset värikkäät heput on Team Fortress kakkosesta, joka on aika iloinen ja värikäs.

    P.S. Subarulla on suolet pihalla alakerrassa, se menee huoltoon. :(

    ReplyDelete
  2. Oo, okei. En mä kyllä yhtään osannut yhdistää.

    Ja voi Subaru. D: Onhan se toki rymynnyt pitkin niitä mettiä ja kaikenlaista.

    Kai

    ReplyDelete
  3. En tajunnut silloin aikanaan kun tämän merkinnän luin kommentoida yhtään mitään, mutta nyt sen teen! Lumoavaa! Tätä oli tosi kiva lukea ja kuvia katsella. :) Hauskaa nähdä miten erilaiselta Lontoo näyttää ja tuntuu eri ihmisille. Ehkä siellä pitäisi itsekin taas käydä tässä joskus ja hankkia sieltä aivan uudenlaisia kokemuksia!

    ReplyDelete
  4. hello, I was the Belgian girl doing the Lineage costume ;-) I'm glad you liked it, I think the Finnish representative did a wonderful job as well =)
    I am very sorry if I gave the impression to be "enslaving" my 2 amazing helpers ;( in fact, with the headpiece I could barely move so they had to help me a lot to put the rest of the costume on. And as for the mirror, I just wanted to check on the whole outfit without risking to bump into everyone with my wings and my big dress. But sorry if you felt it was wrong ;(

    Cheers, hope to see your new cosplay soon xxx Paine

    ReplyDelete
  5. Aw, no, no, I didn't think you did anything wrong! ♥ I was just joking about it, and not in a bad way. Your helpers were so concentrated while dressing you. The situation only made me smile and laugh a little.

    I think you were purely awesome, and I was very surprised you didn't hit the top three. I really loved your costume.

    - Kai

    ReplyDelete