stuff

l
Showing posts with label elämänhallinta. Show all posts
Showing posts with label elämänhallinta. Show all posts

2011/10/21

Tänään kaikki on ohi

Rakas Harold Egbert Camping, koska selvisimme maailmanlopusta 21.5.1988, 7.9.1994 ja 21.5.2011, emme voi enää tuudittautua siihen, etteikö tänään 21.10.2011 olisi vihdoin se synkkä päivä, kun maailmamme todella päättyy. Aurinko paistaa, taivas on sininen, hento tuulenvire heijaa puiden harvoja, ruskan värjäämiä lehtiä, ja Penny Papersin henkilökunta on kauhuissaan.



Entä jos ekstaattinen hurmio ei olekaan meitä varten? Mitä jos meidät tuomitaan, ja ennen kaikkea mihin?

Näin manaa Apocalypse 2011:

"If you’re reading this after the time that he Rapture comes on October 21st (we’ll get to that!) then you need to prepare for the 2011 Apocalypse. Scarier than Halloween, the Apocalypse may feature Zombies, witches, and girls who wished they could dress like that all year long! How can you prepare for the Apocalypse? Easy! Just pray. Even if Jesus has already returned, and the Battle of Armageddon is already raging, if you can convince yourself to truly believe in the equivelent of Santa Claus for adults, then you will find peace."



Olimme varautuneet laavaa puskeviin tulivuoriin, maanjäristyksiin ja tulviin, mutta Girls who wished they could dress like that all year long? D: Näemmekö minihameita, gootteja, lateksimekkoihin sonnustautuneita pieniä hoitsuja, bikineitä vai legginssejä?


Vaikka selviytymisoppaat kehottivat varustautumaan hengityssuojaimin, joditabletein, ruokavarastoin, suojapaikoin, vettä puhdistavin pulloin, SN-3 -taskulampuin, walkie-talkie varustetuin puhelimin, jotka sallivat yhteydenpidon ilman verkkoa, haulikoin ja suojavaattein, me turvaudumme muumipeittoon, pyöränpumppuun ja Ninan kuhapehmokalaan.

Penny Papers kiittää yhteisistä vuosistamme. Pitäkää kaikki huoli itsestänne, ja jos mitään jää jäljelle, muistakaa, että jokainen dystopia on vastarintaliikkeen arvoinen!

2011/02/23

Penny Papers DOC: Hoarders

Nelosen toinen toistaan laadukkaammat 4D-dokumentit ovat näyttäneet ainakin puolelta vuodelta tuntuneen ajan sarjaa nimeltä Hoarders. Luulen, että jossain siinä kymmenennen viikon paikkeilla, kun orjallisesti tätä kaikkea seurasimme, vihdoin heräsimme karmivaan todellisuuteen ja ymmärsimme katsoa ympärillemme televisioruudun ulkopuolelle.

Mistä on kyse? Vuosikymmeniä kestäneestä tavaroiden, keräilyesineiden ja/tai roskien järjestelemättömästä hamstrauksesta, jonka vuoksi talo ja lähiympäristö röykkiöittäin ja vähitellen muuttuu elinkelvottomaksi. Joihinkin huoneisiin ei ole päästy vuosiin. Pilaantuneet ruuantähteet ja likaiset astiat jäävät. Tuhohyönteisiä löytyy, ulosteita löytyy, kuolleita ja kuiviksi muumioituneita lemmikkieläimiä (usein kissoja) voi löytyä vuosienkin tavaramäärien alta. Lapset perivät käyttäytymismallia. Mistään ei osata luopua.

Denial! Outrage! Frustration! Anger!




Joitakin ensimmäisiä hälyttäviä huomioita:
1) Ninalla on kaikki hamstraajan ominaispiirteet. Neuroottinen perfektionismi estää siivoamiseen. Kohtuus on vaikeasti ymmärrettävä käsite. Nina harjaa hammasharjalla sormenjälkiä mikronovesta, kun kissat hukkuvat tavaraan taustalla.
2) Nina ei siivoa jääkaappia, koska ei kestä heittää ruokaa pois. Homeinen jogurtti on parempi jättää huomiotta.
3) Ninan käsitys laukun tyhjentämisestä on heittää kaikki lattialle. "Ohho", sanoo Nina, kun roskaa putoaa taskusta.

Yhtäkkiä tulevaisuus näyttää uhkaavalta. Kahvitahrat matossa osuvat silmään. Kissa pissaa kerääntyneiden sanomalehtien päälle. Joudumme arvioimaan askeliamme päästäksemme olohuoneen roinaisen lattian läpi. Tuntuu siltä, että jotain on tehtävä.

Ennen järkyttävää kuvamateriaalia annamme teille kuitenkin monille ammattilaisillekin tutun tehtävän: kuinka monta kissaa täytyy pelastaa ja kuinka monesti? Montako elävää (tai kuollutta) kissaa löydät talosta? Eikun oikeasti, tarvitsemme apua, emme pysy itse laskuissa.
Kuvia on syytä katsoa tarkkaan (klikkaa isommaksi!)

Muistoja vai pelkkää hiekkaa?


Enpä tiedä, Nina. Tarvitsetko yhä lannoitusaineitta, joka näyttää epäilyttävästi muhkuraiselta ja klimppiseltä taikahiekalta?



Kasa avaamattomia värikkäitä muovileluja Pokémon-laatikossa.


1. Tämä palovaroitin ei hälyttänyt, kun keittiömme paloi.
2. Tämä paketillinen Pirkka-tamponeja löytyy taloudesta, jossa toinen ei käytä ja toinen ei tiedä kuinka moinen värkki toimii ("Kyllä mä näin ku pari tyyppiä joi kilpaa tamponit suupielissä").


Illan tullen epätoivo lisääntyy. Et sä voi viedä näitä!


Siivouksen yhteydessä käy ilmi lisää, yllättäviäkin huomioita, joista useita Kai välttelee:
1) Kai säästää jokaikisen pakkauksen, pahvilaatikon ja pakkausmuovin. Kaksi kaappia on täynnä pelkkiä tyhjiä pahvilaatikoita. Hän ei halua luopua niistä. ("Aattele nyt miten kivasti niihin pakkaa kaiken takasin.")
2) Kai, ylipäätään, säästää kaiken. Vaatekaapissa on mekkoja vuodelta 2002 ("Ei sitä tiiä jos joskus tarviin." Mihin? herää kiinnostava kysymys.)
3) Kai kerää takkeja kuin kilppareita Kinder-munista.
4) Samalla antaumuksella Kai kerää ilmaisia kondomiliukastepakkauksia homobileistä.
5) Vilteissämme on koiperhosia.
6) Sängyssämme on lutikoita.
7) Ninan lapsuuden puupalikkakuutiossa on multaa ja kuolleita toukkia.

Huom. Miesten kesken -kondomiliukastepakkaus, joka löytyi eräiden farkkujen takataskusta.



Ensimmäinen emotionaalinen luhistuminen tapahtuu ulkovarusteiden luona. Ninan punaiset Rocket Dogit. Pohja on kulunut puhki. Kantapäiden kirjaimet ovat kuluneet pois. Kengät ovat likaiset, ja monesti pestyt, kissa on pissannut niihin. Kengistä luovutaan.



Cosplayaajan oma kaappi on häpeällinen ja herättää kysymyksiä: tarvitsenko todella nyrkkini kokoista, likaista styroksikuutiota? Entä kerättyjä viinipullonkorkkeja? Kuivuneita maalejani? Uskallanko päästää niistä irti? Entä jos.


Osa elektroniikkaromusta, joka on aikoinaan vienyt meidät perikatoon. Voimmeko syyttää ketään?


Voimme: syyllinen.


Tilastollinen lopputulos: 16 roskapussillista sekajätettä, 2 jätesäkkiä elektroniikkaromua, neljä säkkiä kirpputoritavaraa, pahvilaatikollinen astioita lahjoitettavaksi, neljä pussia kierrätysvaatteita, pussi metalliromua, kaksi pussia lasiromua, kaksi luteista sänkyä, kaikki pahvilaatikkopakkaukset, kasa VHS:iä, pussillinen lääkkeitä ja paskainen matto.

Entä kuinka selvisimme taistosta lutikoita vastaan? Onko elämämme muuttunut parempaan? Siivoaako Nina? Jatkoa on tulossa (jos emme jatka tuhoavaa käytöstä ja huku uuteen roskaan sitä ennen).

- Kai