stuff

l

2012/02/12

SUPERPROJEKTI osa 1 (sisältää puolialastomia rumia ihmisiä, varo)

Minulla on taas erittäin hyvä syy sille, miksi tämä blogimerkintä on venynyt ja venynyt: häpeä.
Olisi tietenkin voinut laittaa jotakin muuta blogiin. Sellaista normaaliblogimaista että "heh söin pullaa tässä pullan kuva" tai "kävimme turistishoppailemassa Ideaparkissa" mikä muuten pitää paikkansa. Ideapark, ei pulla (en pidä pullasta).

Mutta ei. Kun jotakin lupaan, sen myös (yleensä) teen, vaikka sitten puoli vuotta myöhässä. Tässä tapauksessa vain noin about kuukauden myöhässä. Joka ainoa päivä olen miettinyt: pitäisi varmaan tänään laittaa ne.
Sitten olen miettinyt: haluanko, että ihmiset osoittelevat ja nauravat jos en onnistukaan koska tietävät miltä näytän armollisen peittävien vaatteideni alla?

Minä ja Kai nimittäin päätimme, että tänä vuonna, tänä armon vuonna 2012 meistä tulee superihmisiä. Sellaisia, joilla on vatsalihakset ja jotka eivät näytä.. no, tältä:


tai tältä:


Joo.
Tämä tilanne oli tammikuun ensimmäisinä päivinä.
Suurin osa punakkuudesta johtuu huimasta VIIDENTOISTA MINUUTIN (15 min) juoksulenkistä (enemmän "raahautumista asvalttia pitkin kunnes voi pudota kotiovelle ja itkeä") jonka olimme juuri urhoollisesti vetäneet. Sen jälkeen ei sitten juostukaan muualla kuin kuntosalilla, sillä pakkanen on inha asia ja olemme herkkiä kukkia.

Jos haluatte säästää silmiänne, älkää klikkailko noita kuvia isommaksi. Minä näytän valeraskaana olevalta nuudelilta; Kai näyttää hakatulta huumeriippuvaiselta ruipelolta.
Olemme aina olleet kovin edustava pari.

Nyt on helmikuu, ja takana on noin kuukausi puolivillaista treenausta.
Saatte uusia kuvia maaliskuun alussa. Toivon, että edes jokin on muuttunut siihen mennessä. Lähipäivinä (tai sit taas 3kk päästä, katsotaan) luvassa hillittömiä urheilupäivityksiä ja rebloggausta kaikista tumblrin fitnessblogeista, joissa on kaikenlaisia upeita tunnuslauseita kuten

YOU CAN DO IT
tai
FRIENDS DON'T LET OTHER FRIENDS LIFT LIGHT WEIGHTS

tai sitten ei, koska pelkään kuntosalilla vapaiden painojen puolta.
Mutta jotakin.
Ehkä.

No comments:

Post a Comment